Taiteilijatarina: Annika Aro
“Minua inspiroi kaikki luonnon yksityiskohdat, miltä joku silmu tai kukka näyttää läheltä. Se on tosi kiehtovaa, sellainen elämän energia.”
Takaisin taiteen luokse
Vuonna 2020 Annika Aro muutti uuteen kotiin. Muuttolaatikoiden jäljiltä muotoutui kotiin oma tila, jonka ansiosta taide ja luovuus pääsivät uudelleen kukoistukseen. Annika maalasi ensimmäisen taulunsa, ja polku oli valmis.
Nykyään Annika ei määritä itseään enää niinkään työn tai uratavoitteiden kautta, kuten aiemmin. Hänellä on takanaan pitkä ura markkinoinnin parissa ja väliin on mahtunut myös yrittäjyyttä ravintoterapeuttina. Kriisi omien urahaaveiden tiukasta määrittelystä johti uudenlaiseen ajatteluun.
”Olen yrittänyt opetella pois siitä, että määrittelisin itseni työn kautta. Jouduin vähän aikaa sitten luopumaan ajatuksesta, että ravintoterapeutin ura ei olekaan se tärkein ja inspiroivin juttu. Suurin palo alkoi yhtäkkiä hiipumaan ja prosessoin sitä todella pitkään.”
Tämän prosessin myötä Annika löysin taiteen, joskaan sillä ei ollut mitään tekemistä urasuunnitelmien tai työn kanssa. Hyvinvointi ja ravintoasiat ovat edelleen sydäntä lähellä ja päätyö yhdisteleekin näitä ja markkinointia. Annika uskaltaa jo sanoa, joskin hieman ujosti, että hän on taiteilija. Mistä yhtäkkinen halu maalata sitten syntyi?
”Olen ollut pienestä asti jollain tavalla taiteellinen. Tykkäsin piirtää ja olin aika hyvä siinä, lukiossa menestyin taidekilpailuissakin. Hain 19–20-vuotiaana TaiKiin (Taideteollinen korkeakoulu) ja tekstiilisuunnittelulinjalle ammattikorkeakouluun, mutta en päässyt sisään ja ajattelin, että pitäkää tunkkinne. Että ei musta ole mihinkään ja sitten menin opiskelemaan tradenomiksi.”
Maalauksen pariin elämän murroskohdassa
Kouluun hakemisesta on jo pitkä aika. Annika on tehnyt vuosien varrella joitakin piirustustöitä. Tie aktiivisemmin taiteen pariin on kuitenkin löytynyt uudelleen vasta muutamia vuosia sitten elämän muutoskohdassa. Tuli ero, ja Annika muutti poikansa kanssa uuteen asuntoon.
”Alkoi tapahtua jotain isoa prosessointia ihan yleisesti elämässä. Jotenkin löysin sen tunteen, että haluan maalata. Yhtäkkiä uskoinkin itseeni ja se oli mahtavaa. Se ei liittynyt millään tavalla uralla etenemiseen tai että olisin halunnut taiteilijaksi. Se tuli jostain syvältä, että tämä on osa minua; että nyt haluan alkaa kokeilla ja katsoa, mitä sieltä tulee.”
”Uusi asunto antoi minulle henkisen tilan, että tämä on minun paikkani ja voin tehdä täällä mitä haluan. Tietysti olin aikanaan haaveillut, että kotona olisi enemmän omaa tilaa, mutta olin ihan onnellinen perheemme kodissa. Kun sitten pääsin omaan tilaan, tajusin kaivanneeni sitä tosi paljon.”
Abstrakti taide vapautti luomaan
Ensimmäinen maalaus syntyi 2020, kun Annika alkoi maalata akryyliväreillä. Aluksi hän maalasi myös vesiväritöitä, jotka esittivät tarkkojakin toisintoja ihmisistä vanhoissa valokuvissa. Hän kokee akryylin ja abstraktien teosten tekemisen vapauttavana verrattuna esimerkiksi tarkkuutta vaativiin piirustuksiin tai vesiväritöihin.
”Ensimmäisestä akryylimaalauksesta tuli yllättävän hyvä. Tajusin, että tykkään tästä, että ei tarvitse saada tätä näyttämään yhtään miltään. Se oli tosi vapauttavaa, kun huomasin, että voin tehdä ihan mitä haluan. Voin vaikka piirtää viivan ja sanoa, että se on siinä.”
Annikasta on vaikeaa kuvailla omaa tyyliään tai sen muutoksia. Toki tämä on jokaisen taiteilijan ikuisuuskysymys.
”Kyllä semmoiseen abstraktiin päin suuntaan. Se puhuttelee ja se on sellaista, mikä tulee vain multa. Siinä ei ole riskiä, että matkisin jotain toista tai yrittäisin olla joku muu. Se tulee vain minun kauttani.”
Sosiaalisesta mediasta tukea ja kannustusta haasteisiin
Matkalla Annika on kohdannut epävarmuutta ja epäilyä omaa itseään kohtaan. Usein sosiaalisesta mediasta puhutaan pahaa, mutta Annika kokee toisin.
”On osittain somen ansiota, että uskon omaan tekemiseen aina löytää uudelleen. Siellä on niin paljon kannustavaa ja inspiroivaa sisältöä. Näkee, mitä muut tekevät ja minkälaisten asioiden kanssa kamppaillaan. Ilman niitä olisin aika yksin.”
Yhtenä haasteena on myös tasapainottelu päivätyön ja 11-vuotiaan pojan jääkiekkoharrastuksen kanssa. Annika kokee kuitenkin olevansa vahvoilla erityisesti ajanhallintansa kanssa ja taidetta tehdään silloin, kun kohdalle osuu sopiva hetki.
”Myös omien visioiden, ”näkyjen” tai tunnelmien saavuttaminen maalatessa on joskus haaste. Ne ovat hienoja juttuja, mitä näen, mutta on eri asia saada ne kankaalle.”
“Jos maalaaminen auttaa käsittelemään jotain ajatusta tai asiaa, niin se on todella inspiroivaa. Löydän jotain uutta itsestäni sen kautta.”
Inspiraatiota luonnosta ja omasta ajattelusta
Inspiraatiota Annika saa luonnon yksityiskohdista, kukista ja kasveista sekä oman mielen sekä sydämen tutkimisesta maalaamisen avulla.
”Mulla on tosi kiireinen mieli. Välillä täytyy pakottaa itseni lähtemään, vaikka kävelylle ja mieluiten metsään. Sitten aina kiitän itseäni, kun se rauhoittaa ja maadoittaa niin paljon. Minua inspiroi kaikki luonnon yksityiskohdat, miltä joku silmu tai kukka näyttää läheltä. Se on tosi kiehtovaa, sellainen elämän energia.”
”Jos maalaaminen auttaa käsittelemään jotain ajatusta tai asiaa, niin se on todella inspiroivaa. Löydän jotain uutta itsestäni sen kautta.”
Annika ajattelee, että jos teos voi koskettaa häntä itseään, se voi koskettaa myös jotakin toista. Jos tekeminen on itsestä lähtöisin, niin se on hyvää ja tärkeää.
”Juuri viime viikolla maalasin taulun ja en tiedä, miksi tykkäsin siitä niin paljon, maalasin ja koko ajan olin, että jes, tämä on tosi hieno ja se oli hieno tunne. Silloin ei ole väliä, jos se on jonkun mielestä ruma. Itselle tulee siitä niin hyvä fiilis.”
Kankaalle näkyväksi jotakin syvältä itsestä
Kaikista kiehtovinta taiteessa on Annikan mielestä oman prosessin löytäminen ja se, miten taulut tai teokset syntyvät ja mitä se kaikki merkitsee. Tärkeää ei välttämättä ole edes se, mitä teokset esittävät. Mitä Annika sitten ajattelee, kun maalaa?
”Joskus en ajattele mitään ja se on parasta. Se on vähän kuin meditaatiota, kun vahingossa tyhjenee pää, joka on normaalisti sekasorron vallassa.”
Viime aikoina teemana Annikan elämässä on ollut irti päästäminen monesta eri asiasta. Ihmissuhteista, omista laatikoista, joihin on itsensä laittanut ja tietysti haitallisista ajatusmalleista.
”On ollut opettavaista ja raskastakin. Enkä tarkoita, että pitäisi luovuttaa ja haudata haaveita, vaan päästää irti tietyistä elämän kuvitelmista ja odotuksista, jotta voi vaihtaa suuntaa ja löytää tilalle jotain uutta.”
Annika kokee, että maalaaminen auttaa paljon tässä itsetutkiskelussa ja kehittymisessä sekä omassa ajattelussa. Maalaaminen antaa iloa ja tasapainoa elämään ja ilman sitä Annika huomaa olevansa usein pahantuulinen.
”En ymmärrä, miten olen elänyt ilman maalaamista niin kauan. Nyt ajattelen, että olen saanut siitä ihan uuden ulottuvuuden kaikkeen, erityisesti omaan sisäiseen maailmaan. Se tyhjentää mielen ja kankaalle voi tulla jotain todella syvältä itsestä.”
Haaveena oma rauha ja isompi työtila
Tällä hetkellä teokset syntyvät kodinhoitohuoneessa. Haaveena Annikalla on löytää rauha, kehittyä taiteilijana ja erityisesti hankkia jonkinlainen työtila tai työhuone isompia maalauksia varten.
Unelmissaan hän herää aikaisin, tekee aamujoogan, juo pitkään aamukahvia ja käyttää päivänsä maalaamiseen ja kävelyihin metsässä. Haaveet olivat nuorena aivan erilaisia, unelmat olivat esimerkiksi menestyvään uraan liittyviä tiettyjä titteleitä.
”Ei minun ole tarvinnut luopua niistäkään haaveista, mutta jollain tavalla olen luopunut niistä pään sisäisesti. Jostain tavoitteista, jotka liittyvät uraan. Edelleenkin voi tulla jotain, mutta ei ole mitään tiettyjä titteleitä tai muuta, jotka olisi pakko saada.”
On aloitettava, ja sitten on jatkettava
Annikalle menestys tarkoittaa sitä, että on tehnyt itse täysillä niitä asioita, joita haluaa tehdä.
”Että en ole jättänyt asioita kesken tai tekemättä kokonaan, koska sitten olisin pettynyt itseeni, enkä todellakaan voisi sanoa olevani menestynyt. Olen menestynyt, jos esimerkiksi viiden vuoden päästä olen vienyt itseäni eteenpäin asioissa, joissa haluan viedä.”
Taide tallautuu helposti muun elämän jalkoihin, kun nuorena etsitään elämän suuntaa. Usein pitää löytää työ, saada rahaa ja perustaa perhettä. Helposti voi ajatella, miksi jotain luovaa tai taidetta pitäisi edes tehdä. Annikalla on kenelle tahansa asiaa pohtivalle kaksi neuvoa.
”Älä lopeta. Aloita ja jatka. Vaikka se olisi omasta mielestä epäonnistunutta ja huonoa, jatka silti. Kehityt ja yllätät itsesi jossain vaiheessa iloisesti ja kiität, että jatkoit. Tee sitä itsesi, äläkä kenenkään muun takia. Vaikka se ei veisi mihinkään, olet silti tehnyt juuri sitä asiaa, mikä on sinulle itsellesi tärkeää.”
Annika haluaa muistuttaa myös armollisuudesta itseään kohtaan. Elämässä tulee erilaisia aikoja ja katkoja ja taukoja.
Tärkeintä on aloittaa. Ja sitten jatkaa.
Kuvat ja teksti: Aino Siiroinen
Annikan taidetta: mariannicaart.com