Taiteilijatarina: Katja Kotikoski
“Olen aika semmoinen tunneihminen – altis vaikutteille ja vaistoan asioita herkästi. Siksi värit ovat minulle tärkeitä, koska koen pystyväni välittämään erilaisia tunnetiloja niiden avulla.”
Intohimo löytyi hitaasta materiaalista
Katjasta piti tulla puutarhuri, mutta monenlaisen aivan muun työkokemuksen jälkeen hän löysi sattumalta keramiikan – ja se tuli hänen elämäänsä jäädäkseen. Keramiikasta tuli Katjan intohimo ja elämäntyö. Nykyään hänellä on oma yritys, jossa hän tekee tilaustöitä ja omaa taiteellista työtään.
Toimistotyöstä keramiikan pariin
Katja haaveili nuorena työskentelevänsä luonnon parissa. Peruskoulun jälkeen hän olisi halunnut ammattikouluun opiskelemaan puutarhuriksi, mutta vanhemmat ohjasivat lukioon. Niinpä hän kävi lukion, opiskeli itsensä tradenomiksi ja meni toimistotöihin.
Vuosia myöhemmin Katja ajautui keramiikan pariin, ja se tuli hänen elämäänsä jäädäkseen. Miten tämä kaikki tapahtui?
”Silloinen puoliso sai töitä Tammisaaresta ja muutettiin sinne. Piti minullekin keksiä jotain tekemistä. Tiesin jo, että halusin tehdä jotakin luovaa ja kun huomasin, että siellä oli käsi- ja taideteollisuuden oppilaitos, päätin kokeilla. Siellä oli erilaisia linjoja ja valitsin sitten keramiikan.”
”En tiennyt keramiikasta yhtään mitään, se oli ihan sattumaa, että se olikin kivaa ja koin sen omaksi.”
Katja teki lopputyönsä silloisen Arabian tehtaan taideosastolla. Hän valoi tehtaalla kymmeniä tuhansia laattoja Kampin kauppakeskuksessa sijaitsevaan Gekko-teokseen. Lähes vuoden kestäneen urakan jälkeen, oli selvää, että työ keramiikan parissa jatkuisi tavalla tai toisella.
”Kun olin siellä töissä, päätin, että haluan vielä jatkaa opintoja. Näin Arabian taideosaston läheltä ja sain olla siellä ja se oli niin ihanaa. Ajattelin, että mäkin haluan olla keramiikkataiteilija.”
Työ Arabian tehtaalla oli Katjalle ensimmäinen keramiikkataiteen alan työpaikka, ja myös viimeinen. Tehdas lopetettiin vuonna 2016 ja tuotanto siirrettiin ulkomaille.
Katja haki Taideteolliseen korkeakouluun keramiikan opintoihin ja pääsi sisään ensimmäisellä hakukerralla. Jo opiskeluaikana hän hankki oman työhuoneen ja alkoi tehdä töitä tuntiopettajana. Katja valmistui taiteen maisteriksi 2011 ja teki opetustyötä yhteensä 11 vuotta Arbiksen työväenopistossa.
Yllättäen yrittäjäksi
Katjasta tuli keramiikan ammattilainen ja kokenut tekijä. Yrittäjyyttä Katja ei koskaan ajatellut ammatinvalintana, mutta lopulta se mahdollisti keraamikon kokoaikaisen työn.
”Mulla on siinä mielessä hauska tausta, että isä on sisustusarkkitehti ja olen saanut muotoilukasvatuksen kotoa. Näin läheltä alan haasteet. Se ei houkutellut, mutta kyti takaraivossa, että haluaisin tehdä jotain luovaa ja käsillä.”
Vuonna 2020 Katja sai isomman laattatilauksen, jonka myötä opetustyölle ei ollut enää aikaa. Toteutettava teos oli taiteilija Markus Rissasen suunnittelema ja se tehtiin Myllypuron peruskoulun sisäänkäynnin seinään. Valmistus kesti melkein vuoden.
Siitä lähtien Katja on työskennellyt keramiikan parissa yrittäjänä tehden omaa taidettaan ja myös osallistuen muiden taiteilijoiden teosten toteutukseen. Tällä hetkellä hän keskittyy omaan taiteelliseen työhönsä ja uuden yksityisnäyttelyn luomiseen apurahan turvaamana.
”Tällä hetkellä kaikista eniten kiinnostaa värit ja lasitteet, niitä haluaisin kehittää. Haluaisin käyttää töissäni paljon eri värejä. Semmoinen fiilis on. Vuoden päästä sitten näkee, mitä syntyi.”
Savi on Katjalle täydellisen hidas materiaali
Katja on kokeillut monia taiteenlajeja, mutta keramiikka on ainut, jonka parissa työskentely on hänestä aina tuntunut omalta. Hän pitää savesta, sillä se on hitaasti muovattavissa. Se on viileää ja pehmeää. Sen muovaamiseen ei tarvita erikoisia työkaluja. Savi on monesta syystä Katjalle täydellinen materiaali.
”Olen vähän kuin insinööri samalla, tykkään kaikesta matematiikasta ja kemiasta ja musta on ihana tehdä omia lasitereseptejä ja kokeiluja ja nähdä miten ne muuttuvat poltossa erivärisiksi ja näköisiksi lasitteiksi.”
”Keramiikka on tosi hidasta. Vasta tekovaiheessa ideat muovautuvat. Prosessit ovat pitkiä. Uunin avaaminen polton jälkeen on vieläkin yhtä jännää, kuin joskus silloin opintojen alussa.”
Moni tekijä ostaa materiaalinsa valmiina. Katja valmistaa kaiken alusta alkaen itse, sillä haluaa tietää tarkalleen, mitä eri materiaalit sisältävät.
”Minulle on tärkeää tietää, mitä se raaka-aika sisältää, että voin kehittää siitä jotain täysin omaa.”
”Yksityiskohtien hiominen on se, millä pyrin erottautumaan. Teen kaiken todella huolellisesti ja luulen, että se erottuu. Toisaalta rakastan myös luonnostella ja muovata savea vapaasti, tehdä erilaisia väriyhdistelmiä ja kokeiluja.”
Pastellinsävyistä iloa
Katjan työt erottautuvat oman prosessin lisäksi värimaailmaltaan. Pastellin sävyt ovat jo melkein kuin hänen tavaramerkkinsä.
Katjalla on jo useampia teoksia, jotka selkeästi ovat hänen omiaan. Hän harvemmin tekee yksittäisiä veistoksia, vaan työt toistavat samoja muotoja ja vaihtelevat väreissään.
Useammista pienistä laatoista koostuvat seinäteokset ovat alun perin syntyneet tarpeesta kehittää jokin jatkuva muoto, jossa voi hyödyntää erilaisia lasitteita, joita Katja on kehitellyt ja kehittää edelleen. Ilmapalloteokset ja jäätelöt ovat syntyneet yksityisnäyttelyitä varten.
”Näitä teen varmasti vielä pitkään, koska saan niistä yhä myös itselleni hyvän mielen.”
Teokset tuovat hyvää mieltä myös monille muille. Vuosittaisten näyttelyiden kävijät yllättyvät ja ilahtuvat väreistä ja teosten leikittelevistä teemoista.
”Yleensä tulee semmoinen spontaani reaktio, ilo. Joku voi vähän naurahtaa. Se, että muutkin tykkäävät siitä, mitä sä teet niin se lämmittää sydäntä kyllä.”
“Pitää vaan uskoa siihen, mitä itse tekee, eikä liikaa vilkuilla sivuun ja kuunnella, mitä muut sanoo. Jotenkin pitää vaan tehdä sitä omaa juttua.”
Kestävää keramiikkaa materiaalia kunnioittaen
Katja näkee, että keramiikassa on hienoa myös se, että asioita voi tehdä harkitusti ja ottaa myös ekologiset näkökulmat huomioon. Katjan mielestä materiaalia pitää käyttää kunnioittaen ja esimerkiksi viedä polttoon asti ainoastaan lähtökohtaisesti onnistuneita esineitä ja teoksia.
”Ihailen japanilaista kulttuuria siinä, miten he arvostavat materiaalia. Se kaivetaan maasta, siinä on niin paljon työtä. Niin kauan, kun savea ei polta, sitä pystyy kierrättämään.”
Katja näyttää muutamaa jäätelöteosta, joissa on pienen pienet poltossa syntyneet halkeamat. Hän kertoo, miten on suunnitellut korjaavansa ne japanilaista Kintsugi-menetelmää käyttäen.
”Nämäkin ajattelin vielä korjata. Haluan tehdä semmoisia asioita, jotka kestävät aikaa.”
Tekninen taituruus ja itsensä haastaminen veivät mennessään
Taiteilijuuden ja yrittäjyyden yhteensovittaminen ei aina ole helppoa. Luova työ on hidasta ja taloudelliset haasteet voivat rajoittaa työskentelyä.
”Tähän kuuluu olennaisesti semmoinen epävarmuuden sietäminen. En silti vaihtaisi pois päivääkään. On jo aika hyvin, jos tietää minkälaisia projekteja ja töitä on tiedossa vaikka vuoden päästä.”
Miten Katja sitten selviää epävarmuuden päivistä?
”Jos mä jotain päätän, niin kyllä mä sen jotenkin handlaan. Olen siinä mielessä vähän hullu, yrittäjän kai kuuluukin olla.”
Haasteista huolimatta keramiikka on vienyt mennessään ja parasta siinä on Katjan mukaan se, että saa tehdä käsillä ja toteuttaa itseään sekä jatkuvasti oppia uutta.
Tietysti myös alan koulutus, kokemus ja asiantuntijuus omien projektien tiimoilta tuovat tarvittavan perusosaamisen sekä suunnan ja varmuuden siitä, mihin ollaan menossa.
”Minua kiehtoo tietynlainen tekninen taituruus. Vähän sellainen jopa itsensä haastaminen. Haluan asettaa tiettyjä tavoitteita ja ne voi olla jossain tosi kaukanakin, mutta minun on helpompi keskittyä, kun pidän mielessä, että miksi tätä teen ja mihin olen menossa.”
Musiikki ja kaupungin tunnelmat tuovat tasapainoa
Katjan elämä ei toki ole pelkkää keramiikkaa. Hänen rakkain harrastuksensa on laulaminen kitaralla säestäen. Hän on soittanut lapsena musiikkiopistossa puhallinsoittimia ja hän palasi uudestaan soittamisen pariin noin 10 vuotta sitten.
”Se on ihan semmonen henkireikä ja harrastus. Haluan pitää sen semmoisena, että voin pitää hauskaa ja soittaa mitä haluan. Se on kyllä parasta.”
Katjaa inspiroi kaupunki. Sen tapahtumat, värit, äänet. Hänen kotinsa vieressä on puisto, josta on myös tullut Katjalle erityinen.
”Siitä on tullut minulle semmoinen, että vaan tuijotan sinne, oli mikä tahansa vuodenaika. Tuleva näyttelykin saattaa liittyä jotenkin siihen.”
Lisäksi hän inspiroituu tunnelmista.
”Olen aika semmoinen tunneihminen – altis vaikutteille ja vaistoan asioita herkästi. Siksi värit ovat minulle tärkeitä, koska koen pystyväni välittämään erilaisia tunnetiloja niiden avulla. Musta tuntuu, että vaistoan trendit, esimerkiksi värit.”
Haaveena julkinen taideteos
Katjalla on selkeästi monia mielenkiinnon kohteita, mutta hänellä on siitä huolimatta vain yksi haave ylitse muiden – että saa tehdä keramiikkaa.
”Yksinkertaisesti se, että saan tehdä tätä työtä. Tämä on kuitenkin se, missä koen olevani hyvä ja tätä osaan tehdä parhaiten.”
Lisäksi hän haaveilee, että lähtisi taiteilijaresidenssiin ulkomaille ja hankkisi uuden oman työtilan lähempää kotia. Ammatillisena haaveena on myös joskus tehdä julkinen taideteos.
”Olen haaveillut, että saisin joskus tehdä julkisen taideteoksen. Jonkun ison keramiikkatyön esimerkiksi julkisen tilan aulaan. Se on mun tämän hetken ammatillinen haave.”
Itsevarmuudella kohti oman näköistä elämää
Katja on joskus miettinyt, mitä jos hän olisikin mennyt vain sinne puutarhakouluun nuorena.
”Että olisinko puutarhuri vai olisinko päätynyt keramiikan pariin joka tapauksessa. Jotain samaa siinä kuitenkin on. Maata kaivetaan ja savea kuokitaan.”
Vaikka innostuisi helposti monista asioista, jotenkin sitä päätyy lopulta oikeiden asioiden luokse. Viimeistään, kun löytyy itsevarmuus tehdä omia päätöksiä.
”Ei ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa. Pitää vaan uskoa siihen, mitä itse tekee, eikä liikaa vilkuilla sivuun ja kuunnella, mitä muut sanoo. Jotenkin pitää vaan tehdä sitä omaa juttua. Sitten se johtaa mihin johtaa, mutta pitää olla itse tyytyväinen.”
Kuvat ja teksti: Aino Siiroinen
Katjan kotisivut: katjakotikoski.com