Tarina – Krisse & Jope
“Kyllähän me päivittäin toiselle sanotaan se, että miten tärkeä ja rakas on. Kyllä siinä helposti itsensä tuntee rakastetuksi.”
Krisse ja Jope
Syksyllä 2017 opiskelijat palaavat takaisin kampukselle. Heidän joukossaan on ahkerasti salilla ja palloiluvuoroilla käyvä Jope, nuori hallintotieteilijä, joka leimaa korttinsa aina yliopiston liikuntakeskukselle Atalpalle tullessaan. Hän ei vielä huomaa tiskin takana istuvaa liikuntasihteerinä toimivaa Krisseä, joka kyllä huomaa Jopen.
Krisse ei saa mielestään miestä. Hän ei voi vastustaa kiusausta selvittää hieman lisää tästä. Näkeehän hän miehen kortin ja kortissa nimen melkein joka kerta, kun tämä käy liikkumassa. Pian selviää, että he ovat jopa kotoisin samasta paikasta, Etelä-Pohjanmaalta. Sitten oli jo pian ladattava Tinder ja äkkiä sieltä löytyikin samainen mies. Match.
Ensitreffeistä omaan kotiin
Juttu lähti nopeasti liikkeelle ja sovittiin ensimmäiset treffit Tampereen keskustaan. Syksyn edetessä yhdeksi tärkeäksi treffipaikaksi valikoitui myös joulutorin Pyynikin kahvila. Siellä lumisateen ympäröimänä käytiin monet juttelut kuuman juoman äärellä.
Ensimmäisenä yksi tärkeä Krissen ja Jopen yhdistävä tekijä oli Etelä-Pohjanmaa. Ensiajatuksina toisesta oli tietysti myös vetävä ulkonäkö.
Krisse: ”No mulla varmaa just ensiajatuksena se, että onpas kivan näköönen ja voisin tutustua. Se nyt tietysti, kun en mä tuntenut sua millään tavalla. Paitsi, kun mä vähän kyyläsin noita Facebookkeja ja muita niin selvis, että sä oot myös Etelä-Pohjanmaalta. Se oli vaan et jes, samanhenkinen ihminen ehkä.”
Jope: ”Sulla oli sillon aika pirtsakan punaset hiukset. Se kyllä kiinnitti heti huomiota ja sitten toinen oli kyllä se ’perkele Pohjammaalta’. Sen näki ja se kuulu susta.
”Ja siis jostain syystä Etelä-Pohjanmaalla on semmonen juttu, että se on luontevaa ja turvallista se maakuntaidentiteetti. Koska missään muussa maakunnassa ei oo sillain. Ku on eteläpohjanmaalta lähtösin ja kysyt, että mistä sä oot, niin aina vastaus on Etelä-Pohjanmaalta.”
Paljon oli yhteisiä tuttuja ja lisäksi samaa harrastustaustaa. Molemmat ovat harrastaneet lentopalloa ja on kierretty samat kilpailut ja turnaukset. Näistä oli helppoa puhua alkuun.
Jope: ”Joo, sillon ku ruvettiin jutskailemaan treffeillä, niin nopeesti kävi ilmi, että mehän ollaan koko nuoruus vietetty samoissa paikoissa ja juhlittu Karmanmäellä. Eli Seinäjoen Karmassa.”
Krisse: ”Ja Mietaalla. Kurikassa, alaikäsinä.”
Jope: ”Joo se oli ehkä semmonen icebreakeri, että miten luontevasti sai juttua treffeille. Kyllähän se sitte nopeesti syventykin silleen, että minkälainen ihminen on ja minkälainen arvopohja ja minkälaisia tavotteita ja unelmia ja mitä haluaa saavuttaa ja miten näät niinku lähitulevaisuutta.”
Krissellä oli tuolloin haaveena hakeutua turvallisuusalan opintoihin. Jope halusi valtion virastoon töihin ja pääsikin jo seuraavaksi kesäksi ensimmäiseen harjoitteluunsa Helsinkiin poliisihallitukseen.
Syksyllä 2018 Helsingin harjoittelun jälkeen Jope palasi Tampereelle. He päättivät muuttaa yhteiseen asuntoon Hatanpään puistokujalle. Hetkeksi he ehtivät muuttaa ja asua Tampereen ydinkeskustassa, mutta pian löytyikin jo yhteinen oma talo Sääksjärveltä, Lempäälästä.
Kosinta – Oli kylpylä, oli valokuvia, oli kuohuviiniä
Tammikuussa 2021 Jope antoi Krisselle syntymäpäivälahjaksi Scandicin lahjakortin. Toukokuussa 2021 he varasivat yön Nokian juuri uudistetusta Edenistä.
Jope ei aluksi ajatellut tätä tilaisuutena kosimiseen. Ajatus romanttisesta illasta kehittyi kuitenkin siitä alkaen, kun tuli vähän kuin sattumalta varmistettua Krissen isältä tähän lupa.
Jope: ”Oltiin aikasemmin sillon keväällä käymässä Kurikassa ja siinä sitten grillailtiin pihalla ja melko spontaanisti, en ollu varsinaisesti edes miettiny sitä ajatusta. Että siinä kun jäätiin Kallen, eli Kristiinan isän kanssa kaksin grillailemaan, niin mä sitte kysyin siltä, että mitä mieltä se olis tämmösestä, että Kristiinan kanssa mentäis naimisiin jossain kohtaa. Ja Kalle sitten oli hetken hiljaa ja laittoi tupakan huuleen ja sanoi että noh, kyllä se mulle sopii.”
No, tämän jälkeen oli tietysti selvää, että Jope aikoi kosia. Ja hän suunnittelikin kauniin ja yllätyksellisen illan Krisselle.
Jope: ”Mä sovin sen respan kanssa, että se tuo meille kuohuviinit sillä aikaa sinne huoneeseen ja mä olin teettäny meistä sitten sen hetkisen matkan varrelta kaikenlaisia valokuvia, että voidaan kattella sieltä kylpylästä kun tullaan. Krisse oli ihan innoissaan, mielissään ja se täpinöissään katto, että voi vitsi olipa siistejä kuvia ja kun oli kuohuviinit ja kaikki nii sä olit ihan tosi mielissään ja kun ne kuvat oltiin katottu nii mä polvistuin ja kosin sua. Krisse ei liikutuksiltaan aluksi sanonu mitään.”
Krisse nauraa jälleen. Vastaus tuli hetken liikutuksen ja hiljaisuuden jälkeen, ja se oli kyllä.
Krisse: ”Sanoinhan. Mut siis mähän luulin alun perin, että miten nää kuohuvat, että onkohan nää erehtyny huoneesta, että miten meille on tuotu tämmöstä. Olin jo, että pitääkö mennä respaan sanoon, että nää on tuotu väärään huoneeseen. Mut joo, näin se kävi.”
Parasta on yhdessä vietetty arki – liikuntaa ja ystäviä
Parasta on pariskunnan mielestä ollut koko matka yhdessä. Ihan tavallinen arki kahdestaan ja omien sekä yhteisten ystävien kanssa.
Krisse: ”Koen ainakin omasta puolesta, että ehkä se niinku yhdessä eläminen ja yhdessä kasvaminen on ollut, vähän siirappisesti tosin sanottuna, parasta.”
Yksi yhteinen unelma on jo toteutettu ja se oli omakotitalon ostaminen.
Jope: ”Oikeasti parasta on se, että monen kiemuran ja töiden kautta saatiin asettautua Pirkanmaalle tai Tampereen seudulle ja saatiin ne pysyvät työt, ostettiin talo ja rakennetaan elämä tänne.”
Jope ja Krisse käyvät yhdessä juoksemassa, talvella hiihtämässä, pelaamassa tennistä ja pelaamassa padelia. Molemmat kertovat nauraen myös viikonloppujen yleisestä ohjelmasta.
Krisse: ”Ja nykyään myöskin omakotitalon myötä ihan arjen askareissa, nurmikkoa leikaten ja rännejä putsaten ja terassia öljyten. Aikaa kulutetaan myös Puuilossa ja Bauhauksessa.”
Jope: ”Se on hauskaa, kun se on totta, että aika usein meidän viikonloput rakentuu niin, että me lähetään Puuiloon, Rustaan ja Tokmannille. Sieltä voi aina löytyä jotain tarpeellista ja saada uusia inspiraatioita.”
Täydellisen treffi-illan ei tarvitse olla mitään erityistä. He ehkä tekisivät jotain toiminnallisempaa ja sen jälkeen menisivät syömään.
Krisse: ”Mun päässä pyörii vaan että karting, karting, karting. Tai joku muu vastaava.”
Jope: ”Niin se varmaa oliskin, että olis joku pelailu tai joku urheilusuorite tai joku uus kokeilu, mitä ei oo aikasemmin tehty.”
Krisse: ”Joo sekin on kivaa, että syödään jotain herkkuja kotona ja katotaan joku ohjelma. Ei sen aina tarvi mitään erityistä ruokaa tai viiniä, mutta sekin on kivaa vaihtelua joskus. Mutta sitte mä näen, että treffi-iltana menee myös, että mennään vaikka kaverien kanssa padelia pelaan ja syömään ja kaljalle vaikka. Sit se on semmonen yhteinen treffi-ilta, jos pariskuntina tehään.”
Jope toteaa, että he ovat liian tavallisia. Mutta mikäs sen parempaa kuin tavallisuus, jos yhdessä on hauskaa.
“Ehkä se niinku yhdessä eläminen ja yhdessä kasvaminen on ollut, vähän siirappisesti tosin sanottuna, parasta.”
Rakkautta hassutellen
Jope ja Krisse tuntevat olonsa turvalliseksi ja luontevaksi toistensa kanssa. Heille on kehittynyt vuosien mittaan oma tyyli kommunikoida – hassuttelu.
Krisse: ”Mun mielestä meillä on aika hauskaa.”
Jope: ”Joo se olis kyllä hauskaa, jos joku näkis kärpäsenä katossa, että minkälaista meillä on.”
Krisse: ”Luojan kiitos ei.”
Jope: ”Se on hauskuuttelua. Mutta se on jotenkin tosi luontevaa tai normaalia että. Olis tosi vaikeaa ollakkaan tai kuvitella ilman sua olla, Krisse, pitkiä aikoja. Hahaa.”
Krisse: ”Ei sun onneks tarvi.”
Jope: “Parasta.”
Krisse: “Best shit evah.”
Heidän keskinäinen kommunikaationsa on mitä ilmeisimmin omanlaistaan. He eivät tarkalleen ottaen osaa selittää, mitä hassuttelulla tarkoitetaan. Heillä on omia sisäpiirivitsejä, joihin liittyy esimerkiksi joidenkin hahmojen tai jopa heidän toistensa imitointia.
Jope: ”Joo semmosta hyväntahtoista ärsyttämistä. Pitää päivittäin melkein kokeilla, että missä se raja menee tänään.”
Krisse: ”Se on kyllä jännä, jos sitä oikein noin ajattelee, mutta sitä se vähän on.”
Jopella ja Krissellä on siis melkolailla sama huumorintaju. Päivittäin myös läheisyys yhdistää.
Jope: ”Kyllähän me päivittäin toiselle sanotaan se, että miten tärkeä ja rakas on. Kyllä siinä helposti itsensä tuntee rakastetuksi.”
Krisse: ”Niin, toisen olemus on semmonen, että ei koe itseään ainakaan kaikesta ulkopuoliseksi, vaan että on hyväksytty semmosena kun on.”
Sama suunta – arvot, tavoitteet ja tulevaisuus yhdistävät Krissen ja Jopen
Läheisyyden ja yhteisen huumorin lisäksi pariskunta pitää eniten toisissaan siitä, miten kumpikin ottaa toiset ihmiset ympärillään huomioon. Perhe ja ystävät ovat tärkeitä. Fyysinen ja henkinen hyvinvointi ovat tärkeitä. Elämästä ja tulevasta on muutenkin samanlaiset ajatukset.
Jope: ”Krisse on lämmin, hyvin semmonen joviaali, toiset ihmiset huomioon ottava. Sillä on hyvin samoja arvoja, kun mullakin ja perhe ja ystävät on tärkeitä. Oma fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi ja balanssi siinä. Krisse on tosi kaunis. Sillä on hyvin samalaiset ajatukset elämästä ja tulevasta, kun mulla. Ne kohtaa tosi hyvin, ne on isoja tärkeitä asioita.”
Krisse: ”Sama. No ei. Mä tykästyin alunperinkin sussa siihen, kun sä olit semmonen hyväntuulinen ja semmonen hassuttelija. Sä olet vitsikäs mies. Se on hauskaa, meillä on ehkä hyvin semmonen samanlainen huumori mikä on tärkiää. Tosi tärkiää. Ja just noi ylipäätään arvot elämässä ja ajatukset elämästä ja tulevasta. Alusta alkaen on ollu tärkeetä se, että on hyvät perhesuhteet ja kaverisuhteet. Ja sä oot komia.”
Jope: ”Meillä taitaa olla sama suunta.”
Krisse: ”Myös se, miten sä huomioit muita ihmisiä ja se, miten sä oot niiden kanssa, että kaikki on tavallaan samalla viivalla, se että sä kohtelet ihmisiä hyvin, se on mulle tärkeetä.”
Jope: ”Kiitti.”
“Vaikeneminen on kultaa joskus, mutta puhuminen kannattaa silti aina.”
Puhuminen kannattaa aina
Krisse ja Jope ovat olleet siis jo viisi vuotta yhdessä. Jos pariskunnan pitäisi antaa yksi neuvo parisuhteeseen, se olisi puhuminen.
Krisse: ”Puhukaa, puhukaa, puhukaa.”
Jope: ”Se voi avata yllättäviä polkuja ja tuntemuksia. Vaikeneminen on kultaa joskus, mutta puhuminen kannattaa silti aina.”
Myös erimielisyyksistä ja riitatilanteista pariskunta pääsee yli puhumalla, vaikka se ei aina ole helppoa. Vaikka he toimivat eri tavoin konfliktitilanteessa, lopputuloksena on aina sovinto. Vuosien myötä on kehittynyt kokemus, jossa molemmat osaavat huomioida toistensa erilaiset tyylit käsitellä asioita – tyylit myös täydentävät toisiaan.
Jope: ”Me päästään yli erimielisyyksistä ja riitatilanteista siten, että Krisse aikansa jankkaa, että nyt täytyy asiasta puhua ja sitten puhutaan. Me toimitaan eri tavalla, kun tulee joku konflikti tai miten niitä puretaan. Mä yleensä mieluummin laitan kilven tähän (nostaa kädet kasvojen eteen) ja oottelen hetken aikaa ja sit kaikki on ihan hyvin. Krisse haluaa aina avata sen ja käydä sen keskustellen.”
Krisse: ”Voi olla, että aluksi mä oon jankannukkin sitä ja vaatinut, että ei näitä tähä voi jättää. Mutta kyllä mä nyt suurinpiirtein nykyään tiedän, että miten ne asiat ja riitatilanteet etenee, että mä osaan myös odottaa sen hetken, että koska puhutaan. Itseasiassa joka kertahan se menee noin, että ensin tapellaan ja sitten ollaa hetki rauhassa ja sitten läpikäydään.”
Useimmiten riidat ovat molempien mukaan melko typeriä, ja niihin voi liittyä nälkä tai väsymys. Nauraen he kertovat erilaisista tilanteista.
Krisse: ”Mut joskus se menee myös vähän niinku tikulla sorkkimisen kautta. Pitää vähän koittaa, että kestääkö se ja usein se sitte voi olla vaan, että toinen rupiaa nauramaan ja se loppuu siihe. Sitä hyväntahtoosta ärsyttämistä voi käyttää myös riitatilanteissa. Vähän pökköä pesään. Mut se on jännä, että oikeesti se voi vaan päättyä siihen, että voidaan myös todeta, että olipas tyhmä tappelu, että rupee vaan naurattaan.”
Molemmat uskovat, että suhteen eteen on vuosien mittaan muutenkin tehtävä töitä.
Krisse: ”Ehkä moni aattelee, että se vaan menee siinä virran mukana vuosien, kymmenien vuosien ajan mutta kyllä sen eteen töitä pitää tehdä. Näin mä sen aattelen. Se on ehkä se salaisuus, mitä moni ei tiedä.”
Kirkas tulevaisuus – ja pihasauna oman talon pihalle
Tällä hetkellä Jope ja Krisse unelmoivat pihasaunasta ja ehkä joskus tulevaisuudessa yhteisestä perheestä. Ehkä ensimmäisenä perheenlisäystä voi tulla kissan tai koiran muodossa.
Krisse: ”Just eilen kattelin kissan- ja koiranpentuja.”
Monet ovat jo alkuaikoina ihmetelleet ja ääneen päivitelleet, miten sopivat Jope ja Krisse ovat toisilleen.
Jope: ”Me aletaan jo muistuttaa toisiamme ja näyttää samalta. Puuttuu enää samanväriset tuulipuvut.”
Molemmat nauravat. Elokuussa juhlitaan häitä ja ehkä jo ensi vuonna saunotaan siellä omassa pihasaunassa. Ehkä ei kuitenkaan vielä samanlaisissa tuulipuvuissa, mutta mistä sitä tietää.
Tarina teistä sanoin ja kuvin on ihana muisto siitä, kuinka teistä tuli te.
Haluaisitko teidän tarinanne esimerkiksi kauniina kirjana hyllyynne, esille häihinne tai vuosipäivälahjaksi?